Takaisin kaikkiin julkaisuihin
Pankkitilien tuet vs. talouskasvatus
AI-generated illustration: a participant completing a financial literacy assessment.

Pankkitilien tuet vs. talouskasvatus

Vaikka taloustieteen tutkimuksen standardi voi joskus olla tuskallisen korkea, minua rohkaistaa moni kiinnostava tutkimus, jota näen alan kollegoilta. Äskettäin löytämäni artikkeli kirjoittajilta Shawn Cole, Thomas Sampson ja Bilal Zia (Cole ym. 2011) käyttää satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta tutkiakseen talouskasvatuksen vaikutuksia ja pankkitilin tuen vaikutuksia yhdistettynä. Tämä herätti kiinnostukseni. Olisi tietenkin kätevää, jos talouskasvatus olisi paras ja ainoa ratkaisu taloudellisen osallisuuden vahvistamiseen, mutta koulutukseni ja kriittinen ajatteluni kertovat minulle, ettei tämä voi koskaan olla totta. Tässä tapauksessa kyseessä oli vanhempi artikkeli, mutta minua innostaa nähdä, että muut taloustieteen kirjoittajat käsittelivät vaikeita talouslukutaitoon liittyviä kysymyksiä. Mitä he löysivät? Ja mitkä olivat heidän löydöksiensä rajoitukset ja lisäkysymykset?


Kirjoittajat tutkivat Indonesian kontekstia, jossa oli 3 360 kotitaloutta 112 kylässä heinäkuun ja joulukuun 2007 välisenä aikana, sekä intialaisen otoksen Ahmedabadin läheltä Gujaratissa. Yksi ryhmä ei saanut lainkaan interventiota (kontrolli), toinen ryhmä sai tarjouksia tuetuista pankkitileistä (hoito 1), yksi ryhmä sai perustalouskoulutusta (hoito 2) ja toinen ryhmä sai sekä tarjoukset tuetuista pankkitileistä että perusrahoitusopetuksesta (hoito 3). Kirjoittajien tarkoituksena oli arvioida, kuinka todennäköistä osallistujien olisi pitänyt pankkitili jonkin hoidon jälkeen.


Adults seated at wooden desks in a village classroom while an instructor stands beside a whiteboard
Tekoälyn luoma esimerkki: kylän talouskasvatustilaisuus Indonesiassa.

Kirjoittajat havaitsivat, että talouslukutaito on alhainen Indonesiassa, jossa noin 52 % tavallisen talouslukutaitotestin kysymyksistä vastataan oikein. Intiassa yksilöt vastasivat oikein vain 34 % talouslukutaitokysymyksistä. Vastaavia tietoja tuolta ajanjaksolta on vaikea saada Yhdysvalloista, mutta vertailukelpoisimmat löytämäni tiedot ovat Financial Literacy Around the World -raportista, jossa Yhdysvallat on 57 % taloudellisesti lukutaitoisia, Indonesiassa 32 % väestöstä ja Intiassa 24 % väestöstä taloudellisesti lukutaitoisia (Klapper ym. 2015).


Lyhyen aikavälin vaikutukset

Keskittyen itse tutkimukseen kirjoittajat havaitsivat, että henkilöt, joille tarjottiin 125 000 rupian kannustin, lisäsivät pankkitilien käyttöä noin 13,7 % Intiassa, kun taas Indonesiassa 14 dollarin tuki tuotti samanlaisen vaikutuksen. Pelkkä talouskoulutus ei lisännyt merkittävästi niiden osuutta, jotka avasivat virallisen pankkitilin.


A crowded bank branch with customers queuing at teller windows and others waiting on benches
Tekoälyn luoma esimerkki: asiakkaat jonottamassa pankkikonttorissa Indonesiassa.

Pitkäaikaiset vaikutukset

Kirjoittajat havaitsivat, että pankkitilit ovat tahmeita kahden vuoden seurantajakson aikana, mikä tarkoittaa, että jotkut, joille on annettu suurempia alkutukia, jatkoivat virallisten pankkipalveluiden käyttöä. Toiset henkilöt, joilla on matala talouslukutaito, saattoivat kuitenkin avata pankkitilejä saadakseen tuen, eivätkä ole käyttäneet tilejä ja sulkeneet tilinsä.


Pohjimmiltaan en ole varma, olenko samaa mieltä kirjoittajien väittämästä oletuksesta, jonka mukaan talouskasvatus on tarkoitettu työkaluksi laajentaa "rahoitusjärjestelmän syvyyttä ja laajuutta." Uskon, että rahoituskasvatus pankin näkökulmasta on työkalu, joka motivoi vastuullisempaa rahan ja luoton käyttöä, mikä puolestaan tuottaa parempia tuloksia sekä yksilölle että pankille. Pidän tätä win-win-tilanteena, ja uskon, että kirjoittajat ovat varovaisia siitä, etteivät he vähättele rahoituskoulutusta kokonaisuutena.


Ehkä artikkelin merkittävin kohta, ainakin minulle, on, kun kirjoittajat sanovat: "tällä tuloksella on tärkeitä vaikutuksia tukien haluttavuuteen keinona laajentaa taloudellista pääsyä: pelkät taloudelliset kannustimet eivät välttämättä riitä houkuttelemaan kouluttamattomia kotitalouksia rahoitusjärjestelmään, sillä nämä kotitaloudet saattavat yksinkertaisesti vaatia kannustimia käyttämättä varsinaisia palveluita." Tämä on todella tärkeä seikka ja, ehkä aiheena toiseen kertaan, se on linjassa kuuluisan "Lucas-kritiikin" kanssa, jossa Nobelin palkinnon saanut Robert Lucas ilmaisi tarpeen sisällyttää yksilöiden strateginen toiminta ja tulevaisuuteen suuntautuminen talousmalleissamme ja empiirisissä arvioissamme.


Taloustieteen näkökulmasta on äärimmäisen tärkeää tutkia tällaisia kysymyksiä, jotta voimme yrittää arvioida tukien ja talouskasvatuksen hyötyjä. Se on osa toimintatapaamme Dollar Scholarsilla seurata, tarkastella, analysoida ja synteesi akateemista kirjallisuutta talouskasvatuksesta, jotta voimme paremmin tarjota palveluja edunsaajillemme sekä tarjota kustannustehokkaampia ja kustannustehokkaampia ratkaisuja talouslukutaidon lisäämiseksi.


Tärkeää on, että kirjoittajat kuvaavat talouskoulutusta suhteellisen kalliiksi. Meille Dollar Scholarsilla en ole varma, että heidän 17 Yhdysvaltain dollarin kustannus henkilöä kohden talouslukutaidon koulutukseen vaikuttaa kohtuulliselta. Olemme kuitenkin taloustieteilijöitä, ja meidän tehtävämme on toimia ja suoriutua hyvin hyvin tiukkojen resurssirajoitusten alla. Jos jotain, taloustieteilijöiden tulisi tietää, että raha ja rahoitus eivät kasva puissa!


Viitteet

  • Cole, Shawn, Thomas Sampson, and Bilal Zia. 2011. “Prices or knowledge? What drives demand for financial services in emerging markets?” The journal of finance 66 (6): 1933–1967.
  • Klapper, Leora, Annamaria Lusardi, and Peter van Oudheusden. 2015. Financial Literacy Around the World: Insights from the Standard & Poor’s Ratings Services Global Financial Literacy Survey. Standard & Poor’s Ratings Services. https://gflec.org/wp-content/uploads/2015/11/Finlit_paper_16_F2_singles.pdf.